Blog

Katuva ja oppivainen

joku pohtii elämäänsä ja toteaa että päivääkään ei vaihtaisi pois, eikä mitään tekemäänsä valintaa elämässään kadu. Minusta se on hölmöä! Ihminen joka ei kadu mitään, ei ole oppinut mitään. Toivottavasti säilytän lopun elämäni kyvyn katua. Silloin olen säilyttänyt kyvyn oppia.

Tuuriabsolutisti

En pidä mallista, jonka vanhempani minulle antoivat. Haluan olla toisenlainen. Kaikin tavoin sallivampi ihminen. Sallin itselleni ja muille myös paheet. Olen määritellyt itseni tuuriabsoluutiksi.

Vanhaa roosaa arkulle

Vanha roosa on hiipinyt elämääni.

En ole vielä arkussa – kaukana siitä, toivoakseni – mutta olen vaihvihkaa – itseltäni salassa – alkanut pukeutua arkkukukkavaatteisiin.

Kädetön Madonna

kuinka me kaikki äidit olemme kädettömiä. Lasta hoitavat ja suojaavat kädet ”katkaistaan” kun lapsi kasvaa ja aikuistuu. Menetämme otteen lapsesta. Kätemme ei enää yllä suojaamaan lasta. Patsas puhutteli juuri tuollaisena kädettömänä paremmin kuin ehjänä.

Surupuu

mieleeni tuli alussa mainitsemani kirja. Siinä surutyötään tekevä nainen teki yhdestä pihansa puusta surupuun edesmenneelle miehelleen ja heidän syntymättömälle lapselle. Surupuun koloon nainen pudotti vihkisormuksensa. Sen luona hän kävi muistelemassa rakkaitaan.

Kesäpassiviteetit

Mökin vessan seinistä yksi on maalattu liitutaulumaalilla. Siihen kirjataan ylös kesän merkkitapahtumat. Korttipeliotteluiden tulokset ja kalasaaliit. Siihen saavat kesävieraat kirjoittaa omat tervehdyksensä.

Vastikään kuollut ystäväni oli piirtänyt seinälle edellisenä kesänä kimalaisen.

Sukupuuttoon kuolevat ystävät

Mutta minulta on kuollut jo kolme tällaista ystävää! Kaksi syöpään, ja nyt kaimaystävä maksakirroosiin. Minulla oli jäljellä enää yksi henkilökohtainen ystävä. Yksi. En tiedä riittääkö se. Olisiko yhdessä kylliksi loppuelämäksi?

Something went wrong. Please refresh the page and/or try again.


Follow My Blog

Get new content delivered directly to your inbox.